tiistai 29. lokakuuta 2013

SSLY:n vapaasukellusseminaari #1

Suomen sukellus- ja ylipainelääketieteellinen yhdistys SSLY järjesti yhdessä Sukeltajaliiton ja Turun yliopistollisen keskussairaalan kanssa vapaasukellukseen keskittyvän seminaarin, jonne oltiin saatu houkuteltua puhumaan erittäin vakuuttava kattaus maailmanluokan osaamista, kokemusta ja tietämystä. Ääneen pääsivät tasapuolisesti sekä lääkärit että vapaasukeltajat. Tietoa tuli sen verran runsaasti, että informaatioähkyn säästämiseksi tämä postaus on jaettu kahteen osaan.

Tilaisuus järjestettiin TYKSin uusissa tiloissa. Kontrasti telkkarin sairaaladraamoihin oli tosin melkoinen, sillä harhailtuamme lokakuisena lauantaiaamuna viitisen minuuttia pitkin massiivisen sairaalarakennuksen autioita käytäviä, vaikutti siltä että viikonloppuisin ei sairasteta laisinkaan. Lopulta löysimme ihmisen, joka ystävällisesti opasti meidät oikeaan suuntaan.

Seminaariin osallistui kuutisenkymmentä ihmistä. Pääpaino oli vapaasukeltajilla tai vapaasukelluksesta kiinnostuneilla, mutta joukossa oli myös runsaasti lääkäreitä. Päivä oli jaettu kahteen osaan - aamupäivällä painopiste oli vapaasukelluksessa, iltapäivällä lääketieteessä. Tapaamani vapaasukeltajat ovat lähes poikkeuksetta kiinnostuneita myös fysiologiasta, joten jotakuinkin kaikki olivat tulleet paikalle koko päiväksi.

Tilaisuutta emännöi SSLY:n Anne Räisänen-Sokolowski, ja esittelyjen jälkeen oli aika päästää puhujat vauhtiin.



Vapaasukellus urheilulajina - Kimmo Lahtinen, AIDAn presidentti

Kimmo on pitkän linjan harrastaja, kilpailija, tuomari, kouluttaja ja nykyään siis AIDAn eli vapaasukelluksen kilpalajien kansainvälisen kattojärjestön presidentti. Hän antoi hienon läpileikkauksen vapaasukelluksesta kilpailulajina. Nykyiset maailmanennätykset kaikissa lajeissa sekä turvallisuustilastot olivat erityisen mielenkiintoista antia. Koska kyseessä on vielä suhteellisen nuori laji, ennätystulokset ovat vuosien saatossa nousseet huimaa vauhtia. Vaikka asiaan perehtymättömän silmin vapaasukellus on omalla hengellään tai vähintäänkin terveydellään leikittelyä, tilastot puhuvat toisin. 35000 rekisteröidyn kilpailusukelluksen joukkoon ei mahdu ainuttakaan kuolemantapausta. AIDAlla on selkeät turvallisuuskriteerit, joita kehitetään jatkuvasti. Oikein tehtynä vapaasukellus on erittäin turvallinen laji.

In search of the perfect diver - Dr. Erika Schagatay, Professor of Animal Physiology, Mid Sweden University, Sweden

Erika on paitsi fysiologi, myös vapaasukellusvalmentaja ja erittäin ansioitunut mm. huipputason vapaasukeltajien fysiologian tutkimisessa. Hänen ensimmäisen luentonsa aiheena oli ihmisten rajojen etsiminen ja venyttäminen, ja millaisia ominaisuuksia huipputason vapaasukeltajilla on. Erika on viettänyt paljon aikaa maailmalla tehden tutkimusta, ja hänen esimerkkinsä esim. Japanin ama-sukeltajista olivat varsin mielenkiintoista kuunneltavaa. Ama-sukeltajien työnä on kerätä sukeltaen erilaisia meren antimia, ja parhaat heistä ovat huomattavan iäkkäitä naisia. Heidän työpäivänsä on kahdeksan tunnin mittainen, josta he viettävät yli puolet veden alla vapaasukeltaen. Erika kertoi yrittäneensä pysytellä 68-vuotiaan naisen tahdissa, mutta oli joutunut luovuttamaan kymmenen minuutin jälkeen. Eräs saman yhteisön tuotteliaimmista sukeltajista oli Sote-san - nainen, joka oli jäänyt eläkkeelle 97-vuotiaana, koska hänen eläkkeellä olevilla kavereillaan oli aikaa kaikkeen muuhunkin.



Kilpasukeltamiselle ominaista ovat kuitenkin maksimaaliset yksittäiset suoritukset monen peräkkäisen lyhytkestoisemman suorituksen sijaan. Luennossa keskityttiinkin paljon huipputason vapaasukeltajien ominaisuuksien tutkimiseen - millä tavalla ja mihin kaikkialle happi varastoituu kehoon, miten happivarantoja käytetään optimaalisesti ja voiko näitä ominaisuuksia jotenkin kehittää. Esimerkkien avustuksella käytiin läpi fysiologiset edellytykset yli 11 minuutin hengenpidättämiselle (tämänhetkinen maailmanennätys on 11 min 35 s), joogan vaikutuksesta keuhkojen tilavuuden kasvattamiseen, pernan roolista hapen varastoijana, sukeltajien hiilidioksidikestävyyden kehittämisestä ja paljon muusta.

Tässä oli niin paljon hyvää asiaa että en edes yritä toistaa kaikkea. Luennon keskeinen viesti kuitenkin oli, että suorituksissa ei pyritä ylittämään rajoja, vaan suorituksiin valmistautuessa kehoa ja mieltä muokataan siten, että rajoja siirretään kauemmas.



Miten valmistaudun huippusuoritukseen - Antero Joki, vapaasukeltaja, Suomen ennätyksen haltija

Antero on ainoana suomalaisena rikkonut sadan metrin rajan syvyyssukelluksessa ja tehnyt useita sekä Suomen- että Pohjoismaiden ennätyksiä. Hänen luentonsa aiheena oli valmistautuminen tuohon parin vuoden takaiseen sadan metrin ennätysyritykseen.

Lähtökohdat olivat haastavat, sillä edellisen vuoden ennätystulos oli 85m, ja 15m lisä syvyyteen on... noh, aika paljon. Anteron treeneihin kuului punttisaliharjoittelu maitohappokestävyyden parantamiseksi (alaspäin pääsee rennossa vapaapudotuksessa, mutta ylöspäin tullessa joutuu oikeasti tekemään töitäkin), apneakävely sekä uintitekniikkaharjoitukset. Erittäin oleellista oli kuitenkin mielikuvaharjoittelu - hyvänä ja toimivana motivointikeinona oli sekä sängyn vieressä että jääkaapin ovessa oleva kuva aiemmasta onnistuneesta suorituksesta, joka piti päivästä toiseen ajatukset keskittyneenä tulevaan ennätysyritykseen. Sukelluksen eri vaiheet käytiin omassa mielessä läpi lukemattomia kertoja. Syviä sukelluksia myös treenattiin mahdollisimman paljon, koska kroppa ei totu syvyyteen muuten kuin tekemällä syviä sukelluksia.



Kisapaikalla valmistautuminen ei kuitenkaan mennyt aivan nappiin. Harjoittelusukelluksissa tavoite oli kolmena eri päivänä sadassa metrissä, mutta se jäi saavuttamatta jokaisella yrityksellä. Lisäksi pari päivää ennen ennätysyritystä paikalle saapui TV-ryhmä tekemään juttua ensimmäisestä suomalaisesta sadassa metrissä. Ennätysyritystä edeltävä päivä kului haastattelujen merkeissä ja keskittyminen suoritukseen oli siis kaukana parhaasta mahdollisesta. Kaikki fyysinen työ oli kuitenkin jo tehty, joten suoritukseen lähdettäessä oli tärkeintä saada mentaalinen puoli loksahtamaan oikeaan asentoon. Anteron vahvuus on kuitenkin aina ollut positiivinen stressi kisasuorituksissa, ja kuten tarina kertoo, kyllä se sadan metrin suoritus käytiin tekemässä. Metriäkään enempää ei kuulemma olisi tosin mennyt.

Luento sisälti niin paljon hyviä opetuksia kilpailusuoritukseen valmistautumiselle, että en pysty nostamaan yhtä keskeistä viestiä ylitse muiden. Jos nyt jotain täytyy kuitenkin poimia, niin nämä pätevät uskoakseni lajiin kuin lajiin:

  • Keskity onnistumisiin mielikuvaharjoitteiden avulla
  • Opi kuuntelemaan omaa kehoasi
  • Muiden suoritukset eivät liity omaan suoritukseesi millään lailla
  • Älä aseta päässäsi turhia rajoja itsellesi
  • Anna itsellesi lupa myös epäonnistua

Tässä siis ensimmäinen osa päivän annista. Seuraavassa postauksessa hieman lisää lääketiedettä ja useimpien osanottajien mielestä koko seminaarin odotetuin tarina Herbert Nitschin syvyyssukelluksen ennätysyrityksestä 250 metriin, joka päättyi lähestulkoon kohtalokkaasti. Stay tuned!


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Snorkkeliturvallisuuskurssilla

Saara Helkelä
5.10. Rastilan kartanon ruokailusali täyttyi nuorista sukeltajista ja heidän kurssinsa kouluttajista. Maittavan ruuan jälkeen siirryttiin kokoushuoneeseen, jossa neljän tunnin teoriaosuus odotti jokaista kurssilaista. Aluksi kuului syviä huokauksia, sillä neljä tuntia teoriaa ei innostanut ketään. Ensimmäisen tunnin jälkeen mielipiteet ovat selvästi muuttuneet, muistiinpanoja tehtiin kynät sauhuten ja mielenkiinto tärkeitä asioita kohtaan oli kasvanut huomattavasti.

Neljä tuntia teoriaa vierähti odotettua nopeammin ja vuorossa oli ruoka ja majoittautuminen Rastilan mökeissä. Tytöille, pojille ja kouluttajille oma mökki. Ruokaa ja rupattelua. Seuraavana suuntana uimahalli ja allasharjoitukset.

Pienen suunnistamisen jälkeen kaikki olivat uimahallissa ja harjoitukset saattoi alkaa. Tunti vierähti todella nopeasti ja jokainen oppi tai ainakin kertasi jo ennen oppimiaan asioita todella keskittyneesti, sillä seuraavana päivänä on avoveden aika. Uimahallin jälkeen ilta jatkui mökeissä, mutta pian kuitenkin uni valtasi jokaisen kurssilaisen.

Sunnuntai ja viimeinen kurssipäivä. Teoriaa, avovesi ja teoriakoe vielä edessä. Aamupuurot naamaan ja teoriatunnille. Jokainen oli täysillä mukana, sillä kaikki, mitä meille opetettiin, piti muistaa avoveteen mennessä. Vesi oli kylmää, kesän lämpötiloista ei ollut mitään tietoa. Vedessä harjoiteltiin lauantaina uimahallissa käytyjä asioita, kuten uhrin pinnalle nostoa ja miten tulee toimia hätätilanteessa. Vedessä oltiin melkein kaksi tuntia ja tämän jälkeen sauna ja lämmin suihku tuntuikin varmasti jokaisen mielestä hyvältä!

Jäljellä on enää ruokailu ja teoriakoe. Sen jälkeen jokainen osaisi toimia hätätilanteessa sukelluksella. Viikonloppu vierähti nopeasti ja mukaan tarttui todella paljon hyödyllisiä tietoja tulevaisuuden varalle. Hyvin järjestetystä kurssista saamme siis kiittää Sukeltajaliiton Nuorten ryhmää ja kouluttajia jotka olivat mukana järjestämässä tapahtumaa!


Saara Helkelä, Rauman Laitesukeltajat ry, Sukeltajaliiton Nuorten ryhmä

perjantai 4. lokakuuta 2013

Elokuva: Pioneer -sukellus meren syvyyksiin


/Kirjoittaja Mika Rautiainen/  

Vuonna 2004 joukko norjalaisia ammattisukeltajia ja heidän omaisiaan haastoi Norjan valtion oikeuteen. He vaativat korvauksia öljyteollisuuden parissa tehtyjen työsukellusten aiheuttamista terveyshaitoista. Koska kyseessä ovat valtavat rahat, Norjan oikeuslaitos luonnollisestikin hylkäsi vaatimukset. Asia on tällä hetkellä käsiteltävänä Euroopan ihmisoikeistuomioistuimessa. 



PIONEER -SUKELLUS MEREN SYVYYKSIIN –elokuva on saanut inspiraationsa näistä tositapahtumista. Elokuva sijoittuu Norjan öljyryntäyksen alkuaikoihin. Pohjanmereltä ollaan rakentamassa öljyputkea Norjan mantereelle, syvyyteen jossa kukaan ei ole vielä aikaisemmin työskennellyt. 



Sukellusonnettomuus sysää käyntiin piinaavan thrillerijuonen. Kun miljardit ovat kyseessä, suuryritysten ja poliitikkojen moraali katoaa, ja tavallisen rahvaan henki ei ole minkään arvoinen.

Pioneer – Sukellus meren syvyyksiin ei ole varsinaisesti sukelluselokuva. Juoni pyörii tietysti sukeltamisen ympärillä, mutta varsinaisia vedenalaiskohtauksia on loppujen lopuksi varsin vähän. Ne ovat kuitenkin erittäin hienoja ja hyvin toteutettuja. Elokuvan suomalainen sukelluskuvausryhmä on tehnyt todella hyvää työtä!